RTK4, Osallistuminen SM-kisoihin, nlykäynti LT ja TOKO AVO 1-tulos…

Jaahas monenmoista on taas viime kirjoittelun.

Charma on edennyt mukavasti RT -urallaan ja nyt metsästetään viimeistä VOI hyväksyttyä tulosta, jotta päästäisiin MES -luokkaan. Luonnetestin Charma läpäisi hyvin saaden +140 laukausvarma -arvostelun. Muutoin ollaan norkoiltu siellä ja täällä ja tehty vähän sitä ja tätä.

dPadi on saavuttanut ensimmäisenä dobermannina Suomessa RTK4 -koulutustunnuksen ja kun kerta saatiin riittävät tulokset kasaan, niin ilmoittauduttiin RallyTOKOn SM- yksilökisoihin. Siellä karsinnoista päästiin 20 parhaan joukkoon ja finaaliradalle, Jolta sitten saatiin hyväksytty tulos ja sijoittauduttiin 8/20 sijalle. Kaikkiaan karsinnoissa oli 46 MES-koiraa kisaamassa SM-tittelistä. Hyvä suoritus dPadilta, kun me ei treenailla missään ryhmässä vaan ihan omin päin ollaan rallyilty 😉

dPadi on tehnyt myös toisenlaista historiaa. Se on minun ensimmäinen koira, joka on käynyt virallisessa näyttelyssä. Arvosteluna AVO H, joka siis riittää mahdollisiin valionarvon anomisiin….

Luonnetestissäkin dPadi kävi ja sai sieltä +144 laukausvarma. Oli jännä, kun dPadi ja Charma oli samassa testissä ja aikalailla samanlaiset pisteet ne sai, tosin arvosteluissa oli eroavaisuutta jonkin verran.

Vielä viimeisenä ollaan muutamat tokokokeet käyty ja viimein saatiin rimaa hipoen avo 1-tulos ja nyt siis päästää kunnolla treenaamaan voi (ja evl) -luokkaa varten.

Molemmat koirat ovat olleet perusterveitä ja sillei 🙂

Monenlaista kisakäyntiä ja treenailua

Paljon on taas kulunut aikaa viime postauksesta. mutta ensinnäkin viime aikoina olen innostunut kisaamaan sekä dPadin kanssa, että suureksi yllätyksekseni myös Charman kanssa. Tuloksiakin on tullut ja ne on listattu onnistumisineen ja epäonnistumisineen kummankin koiran omalle tulossivulle. Mutta siis Charman tulossaalis on tällä hetkellä RTK2, TOKO ALO1, ja dPadilla BH, RTK3, TOKO AVO2,  VEPE ALO1. Aikast kivaa on kummankin kanssa kisailla, kun ne ovat niin erilaisia. Itse saa olla tosi tarkkana kuinka kehässä niitten kanssa on, joten kaikki muu maailmanmeno unohtuu. Samoin tietysti päämäärähakuinen treenimäärä on lisääntynyt tai ehkä oikeammin ei niinkään itse treeni lisääntynyt vaan ajatustyö siellä takana on lisääntynyt. Tällä hetkellä on aika tarkat treeniohjelmat käytössä, joiden mukaan kumpaakin koiraa treenaan.

Treenirintamalla lajeina on pääasiassa olleet RallyTOKO, TOKO ja VEPE. Agilityssä en ole nyt kevään aikana päässyt ryhmätreeneihin. Katsotaan miten syksyn treenien käy. Vähän se harmittaa, mutta mutta… Omatoimisesti olen aika vähän agilityä tehnyt, mutta se mitä ollaan tehty, on tehty kaasu pohjassa 😉 Hakua himottaisi treenata, mutta ei oikein löydy aikaa ja treeniporukkaa samaan aikaan, joten yksissä treeneissä on tämän vuoden puolella oltu. Huhtikuun lopussa alkoi vepen vesitreenit ja niissä on käyty säännöllisesti ja nyt vesien lämmettyä, olen jopa treenannut vedessä dPadin kanssa.

Muutoin aikalailla seesteistä elämää ovat koirat saaneet viettää. Itsellä on kyllä aika ajoin kova hinku saada dobberi uros laumaan, mutta kait sitä olisi hyvä järjen kanssa asiaa ajatella….

20141004 dPadin ensimmäinen TOKO-koe

Itse olen joskus 2000-luvun alkupuolella osallistunut viimeksi TOKO-kokeeseen koiran kanssa. Silloin kisasin x-rotuisen Bitin kanssa ja dn Duran kanssa. Bitti saavutti epävirallisen TVA-arvon, koska ei sekaisesta taustastaan johtuen voinut saada virallista lausuntoa ulkomuodostaan. Dura taas ehti saada yhden EVL 1-tuloksen, kunnes jäi auton alle ja Duran elämä loppui silmänräpäyksessä. Noiden aikojen jälkeen en sitten ole TOKO-kokeisiin ilmoittautunut. Nyt dPadin myötä on TOKOkärpänen hieman puraissut ja niinpä sitten kävi näin, jotta TOKOkokeissa dPadin kanssa kävin.

Kokeet pidettiin hallissa, jossa me treenataan agilityä. Luulin hallin olevan meille helppo paikka aloittaa koeura, sillä dPadin kanssa olen agilitytreenien ohessa jonkin verran päässyt tokoilemaan ja se on sujunut minusta tosi hyvin. Koira on pitänyt kontaktia hyvin, sitä ei ole häirinnyt että muut tekee vieressä 100lasissa agilityä jne. Mutta mites sitten kävikään. Kun oli meidän vuoro, niin dPadi oli aivan ihmeissään, kun hallista oli otettu väliseinä pois ja kaikki agilityesteet oli viety pois, eikä kukaan tehnyt agilityä. Voi oikeasti koiran hämmästyksen määrää, kun sen sivusilmällä hallia vilkuili. Itse sain tehdä aikalailla töitä, jotta sain koiran pidettyä aiheessa. Tulipahan opittua taas jotain aivan uutta koiran käyttäytymisestä.

Kokeessa oli tuomarina Taru Torpström, josta tykkäsin aivan valtavasti. Oli arvostelussaa tiukka ja antoi hyvin palautetta koirakoille. Olin ennen alo-luokkaa evl- ja voi-luokissa sihteerinä, joten pääsin aitiopaikalta seuraamaan koirakoiden suorituksia. Koiria kokeessa oli 28kpl (6 evl, 3 voi, 12 avo a 7 alo), joista vain 5 koiraa saavutti 1-tuloksen ( 1 avo ja 4 alo koiraa).

dPadin oli aloluokan koirista toiseksi viimeisenä suoritusvuorossa. Paikalla makuut tehtiin 2 ryhmässä (4koiraa ja 3koiraa) dPadi oli jälkimmäisessä ryhmässä. Aivan superhienoa oli, että dPadin kanssa paikallamakuussa oli kiharakarvainen ja sileäkarvainen noutaja. Kumpikin noutaja oli todella rauhallisesti ja omalla olemuksellaan ne loivat dPadillekin hyvän mahdollisuuden onnistua ja samalla ne antoivat dPadille hyvän ensikokemuksen TOKOpaikallamakuusta. Kiitos noutajille 😉

Alla listattu meidän saamat pisteet:
Luoksepäästävyys 9,5  (dPadi pikkasen pakitti kun tuomari sitä tuli silittelemään)
Paikalla makaaminen 9 vähän levoton)
Seuraaminen kytkettynä 8 (minustä tämä oli aivan kamalaa seuraamista dPadilta, joka mielestäni pitää paikkansa hyvin ja kontaktinkin aika kivasti)
Seuraaminen taluttimetta 9 (no vähän parempaa oli tämä, tuomari tykkäsi kun koira istui perusasennot suoraan)
Maahanmeno liikkeestä 10 (mielestäni ihan hyvin meni)
Luoksetulo 10 (tämäkin onnistui hyvin)
Seisominen liikkeestä 0 (koiralla oli mielessä vain hallin eteisessä oleva loppuruoka ja muutoinkin se oli ihmeissään hallista)
Estehyppy 10 (tässä olin erityisen tyytyväinen siihen, kun siirryin koiran luo, niin se pysyi paikallaan, YES)
Kokonaisvaikkutus 9,5 (tuomari tykkäsi yhteistyöstämme, tätä arvostan suuresti)

Yhteensä pisteitä 168p./200p. ja 1-tulos, luokkavoitto, sekä lisäksi dPadin saama tulos oli korkein koko kokeessa. Koesuorituksemme tuli myös videoitua kokonaisuudessaan ja sen voi katsella tästä.

IMG_7160(1)

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin 🙂

20140920 VEPEä, agilityä, RallyTOKOa ja muuta puuhaa…

VEPEn vesikausi alkaa olemaan meidän osalta pulkassa tältä erää. Treeneissä käydään edelleen, kun nuo turkkirodut ei ole vielä huomanneet vesien viilenemistä. dPadi ja Charma ovat kuivaharjoitelleet. VEPEsuunnitelmissa on talven aikana aktiivinen kuivaharjoittelu varsinkin dPadin osalta. dPadi omaa monia hyviä ominaisuuksia ja sen kanssa yleensä treenit etenevät huimaa vauhtia. Charman kanssa edetään hillitymmin. Charmalla on lajiin huonosti soveltuvana piirre omia kaikki mahdollinen ja viedä ne mahdollisimman kauas minusta. Kokeissa ei kunnian kukko laula, jos koira vielä hukkuvan ja veneen jonnekin hevonhierakkaan. Siispä olen päättänyt ensin työstää Charmasta viemärin sijaan tuomarin ja sitten mietin lajitreenin jatkamista vakavammin.

Agilitytreeneissä käydään säännöllisesti. Ostin molemmille koirille kilpailukirjat ja suunnitelmissa olisi ensi vuoden puolella kokeilla siipien kantavuutta agilitysikoissa. Agility on ensisijaisesti Charman laji, tosin dPadi pikkasen jyrää tuossakin olemalla nokkela ja kuulolla. Itse olen aika aloittelija ja nopeat koirat todellakin haastavat minua treeneissä. Ratojen muistaminen vauhdin hurmassa tuottaa minulle aikastlailla vaikeuksia. Mutta siis hyvällä tuurilla onnistutaan, koska minun taidot ei riitä tasavarmaan suorittamiseen tässä lajissa. Oma ohjaamiseni on vielä aikamoista sekametelisoppaa.

RallyTOKOa olen treenaillut molempien kanssa dPadi jyrää tässäkin nokkeluudellaan ja nopeaoppisuudellaan. Olen sen kanssa kaiken opettanut alusta asti molemmin puolin, eli se on lähes yhtä vahva seuraamaan ohaajan vasemmalla kuin oikeallakin puolella. RallyTOKOssa voittaja- ja mestariluokassa koiran tulee toimia siis molemmin puolin. Charman kanssa olen innostunut rakentamaan pohjaa ja pieniä palikoita, joista sitten kokoan myöhemmin liikkeet, jos niikseen käy. Tavoite on pitää treenit hauskoina, mutta toisaalta taas haastaa koiran älykkyyttä. Charmakin on edennyt huimasti naksutreenien myötä. Olen jopa toivorikkaana ostanut Charmallekin kilpailukirjan RallyTOKOon. RallyTOKO on muuten aika yllättävän monipuolinen laji. Pidän sen monipuolisuudesta: jokainen koerata tulee olemaan erilainen ja aina löytyy uutta treenattavaa. Lisäksi suuri plussa on se, että koiraa myöhemmin ohjataan molemmin puolin.

15.9.2014 käytin koirat fyssari/osteopaatti Riina Kellmannin käsittelyssä. Charmalla oli kaikki aikalailla kunnossa, ihan pientä jumia oli, mutta hyvältä vaikutti ja lihaksistoltaan oli kuulema myös timmin oloinen. dPadilla oli lannerangassa vinoumaa ja jumitusta, johtuen todennäköisesti siitä, että Charma aina silloin tällöin tuppaa pihaleikeissä jyräämään dPadia. Täytyy enemmän puuttua tuohon. Muutoin lihaksistoltaan dPadikin oli  hyvässä kunnossa. Molemmille koirille sain Riinalta ohjeita jatkoon, jotta pysyisivät entistä paremmassa kunnossa. Erittäin hyvältä kuulosti myös Riinan kommentti, jotta hänen mielestään molemmat koirat ovat erittäin hyvässä kunnossa harrastamaan agilityä 😉

Muutoin perheeseemme on tullut yksi suu lisää, kun kissanpentu muutti meille. Siinä onkin aikamoinen pentu ja nimeltään on Chi (yhden mangakissan nimi). On muuten juuri nimensä veroinen kissa 😉

20140614 VEPE SOVE HYVÄKSYTTY – YES!!

Monensuuntaisen pähkäilyn, epäröinnin, haaveilun, laskelmoinnin jälkeen päätin toimia vastoin omia periaatteita ja lähteä lähestulkoon soitellen sotaan ja osallistuin dPadin kanssa Action Dogsin VEPEkokeeseen ja siinä SOVEluokkaan. Koiran treenit olivat todellakin keskeneräisiä, ja oikeastaan syy miksi kokeeseen menin, oli yhdistyksen kannattaminen ja täytyyhän sitä joskus kokeilla, miltä tuntuu mennä kokeeseen, kun tietää, jotta paljon vielä olisi pitänyt ehtiä tehdä ennen koetta. No mutta puolustuksekseni sanon, jotta koiran ehdoilla ja jos olisi tullut tarvetta tukea koiraa, niin sen olisin tehnyt. Mutta eipä tarvinnut ei.

dPadi on kyllä mainio vesipeto. Se on hyvin varma uimari ja herkästi ohjattavissa ja motivoitavissa, joten sille on helppo asioita opettaa. Kokeessa ei mitään ihmeellistä sattunut, paitsi, että koira ylitti roimasti oman osaamistasonsa ja saatiin täydet 100 pistettä ja nyt on dPadin vepeura taattu. Parasta kokeessa oli se, että dPadi pelasti hukkuvan valjailla. Itse tein sille valjaat Zhonin vanhoista valjaista ja kelluvat renkaat tein köydestä. Tuomari hyväksyi valjaat, kun kerran olin niin kovin niitä askarrellut 😉

Alla vielä kuvasarjana SOVEkokeessa dPadin suorittama hukkuvan pelastaminen valjailla.

Image

Liikkeen alkamisen odottelua.

Image

Pyysin apparini menemään veneeseen, jos vaikka nuori suht kokematon dPadi olisi tarvinnut apuja hukkuvan kiertämiseen.

Image

Ennen H-hetkeä vielä varmistus, että valjaat on suorassa.

Image

Hukkuvan tippuessa lähti koira liikkeelle kohti pelastusoperaatiota.

Image

Hyvin pysyi valjaat kovassa vauhdissa silakkamaisen koiran päällä ja kelluvat renkaatkin pysyivät eripuolilla selkää.

Image

Edelleenkin valjaat aivan oikein koiran päällä.

Image

Koira lähestyy hukkujaa myötäpäivään kuten olen opettanutkin.

Image

Koira ui lähemmäs ja lähtee kiertämään hukkuvaa. Tämä siksi, että koira varmasti menee riittävän läheltä hukkujaa, jotta hukkuva saa kiinni valjaista.

Image

Kierto jatkuu ja tiivistyy.

Image

VIeläkin jatkuu ja tiivistyy.

Image

Hukkuva on tarttunut renkaaseen.

Image

Koira lähtee hakeutumaan kohti rantaa.

Image

Rauhallisella uimatyylillä koira vetää hukkuvan rantaan.

Varma hieno suoritus, jossa koira kylläkin aika paljon puuskutti  maalilinjan ylittäessään. Valjaat toimivat mielestäni erinomaisen hyvin. 

Sunnuntaina osallistuin kokemuksen vuoksi dPadin kanssa ALO kisaan. Ensimmäiset 2 liikettä meni hienosti ja kummastakin pisteitä 23, kun max on 25p/liike. Sitten jo ennustettava väsyminen rupesi koiraa painamaan. Ja kolmantena liikkeenä olevan veneen haun keskeytin ennekuin koiran piti ruveta vetämään venettä. Pyysin tuomaria soutamaan ja koira sai voittajafiiliksen, kun se väsyneenä lähti tehtävää suorittamaan ja se onnistui helposti ja sai vielä autolla superpalkan. Hieno koesuoritus, vaikkakin päätyi ohjaajan keskeyttämiseen. Tästä on hyvä jatkaa vepeilyä.

 

 

Aika liitää ja monenmoista

Aikaa onkin vierähtänyt roimasti, sitten viime päivityksen ja tapahtumiakin on ollut, ei olla siis vain löllötty. Aloitan ikävimmästä tapahtumasta.

Zhonia ei enää luonamme ole. Loppukesästä Zhonilla oli hieman epämääräistä ontumista oikeassa takatassussa, tai oikeammin se seistessään “dippaili” takatassuaa, eli nosteli sitä hivenen aivan kuin kokeillen onko alusta liian lämmin vai ei. Vein sen tutkimuksiin ja lonkkaluussa näkyi RTG-kuvissa muutosta. Ell arvio oli, että joko se on saanut jonkun kovahkon iskun siihen tai sitten voisi olla luusyöpä. Ell piti tälliä kuitenkin todennäköisempänä, varsinkin kun kerroin, kuinka Charma aina silloin tällöin juoksi päin Zhonin kylkeä ja vielä juurikin tuolle puolelle. No kipulääkkeet mukaan ja kotiin odottamaan. Uusinta kuviin varattiin aika 1kk päähän.

2 viikon päästä ekoista kuvista Zhoni, joka yleensä nukkui miten päin vain retkottaen, tuli yöllä sänkyni viereen pää riipuksissa. Seuraavana aamuna varasin ja sainkin samalle päivälle uuden ajan ell. Zhonin lonkka kuvattiin uudestaan ja karu totuus paljastui. Zhonilla oli erittäin aggressiivinen luusyöpä, joka oli tuon 2 viikon aikana levinnyt hurjasti ja mitään ei ollut tehtävissä. Onneksi olin saanut 2 viikkoa aikaa tutustua luusyöpään ja ajatella, jos pahin painajainen kohdalleni osuisi ja Zhonista joutuisin luopumaan. Tuon 2 viikon aikana olin päättänyt, että jos Zhonilla luusyöpä olisi, niin sen kärsimyksiä ei pitkitettäisi yhtään.  Saatoin Zhonin viimeiselle matkalle ja se nukahti syliini viimeisen kerran.  Jouduin luopumaan koirasta, josta en mistään hinnasta olisi halunnut luopua, koirasta joka viimeiseen asti oli täynnä elämäniloa, joka viimeiseen asti hyppi silmieni korkeudelle, joka viimeiseen asti eli joka solullaan ja täysillä. Koiraa tuntematon ei olisi huomannut mitään olevan vialla, mutta onneksi itse huomasin. Musertavasta surusta selvisin yllättävän helpolla, sillä Zhonin kohdalla ei ollut mitään tehtävissä ja onneksi huomasin sairauden ajoissa.

Kiitos Zhoni lähes 8 yhteisestä vuodesta, joiden aikana näytit kuinka elämästä pitää ottaa kaikki irti ja elämästä pitää nauttia!
IMG_9681(1)

Yllä viimeinen kuva yhdessä Charma, Zhoni ja dPadi.

Charman kuulumisiin kuuluu heinäkuussa suoritettu sterilointi, josta toipumiseen tarvittiin ekstraantibioottikuuri. Charmalle tuli jonkinlainen reaktio sisäisistä tikeistä, kun jo umpeutuneen haavan vierustasta ihon läpi puski sisäiset tikit. Tuon episodin jälkeen varsinaisen steriloinnin ongelmat loppuivat ja Charman olemuskin on kovasti tasoittunut. Sillä kun oli aikamoisia kiukkukohtauksia ja juoksuista johtuvia ongelmia. Charma on muutoin vaikuttanut terveeltä, mutta sen turkki on jostain kohdin todella ohutta. Johtuuko kenties hormonien heittelystä vai jostain muusta. En tiedä, ja piakoin varaan sille ajan ell, jos ei rupea turkki paranemaan.

Charma on ollut mukana treenitoiminnassa, joissa se on yllättänyt minut nykyisellä suvaitsevaisuudellaan… Charman kanssa on kiva puuhata, kun itsellä ei ole mitään sen kummempia tavoitteita, joten ei ole paineitakaan ja Charma on mukavan monipuolinen koira,  eikä herkästi mene lukkoon ja kiitettävän kivasti jaksaa yrittää udelleen.

Suurinpana juttuna olen Charman kanssa ruvennut treenaamaan agilityratoja. Itselleni on todella vaikeaa oppia ratojen suorittamista numerojärjestyksessä, joten on hienoa, että kotoa löytyy koira, jonka kanssa voi keskittyä radan esteiden suorittamiseen oikeassa järjestyksessä. Ja tottakai samalla yritän kokoajan myös järkevöittää omaa ohjaamista ja ja ja ja…. Mutta siis Charman kanssa on kiva todeta kaikki omat puutteet, osaamattomuus jne. Kun sitten tuon penikan kanssa yritän harjoitella agilityä ihan niinkuin kokeisiin tähdäten 🙂

No sitten on dPadi. En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka onnellinen olen, että minulla on dPadi! Varsinkin Zhonin yllättäisen poistumisen jälkeen dPadi on ollut erittäin hyvä terapiakoira. dPadin kanssa on erittäin mukavaa treenata, puuhata ja elää.

Action Dogsin pyörteissä olen dPadin kanssa harrastanut vesipelastusta, RallyTOKOa, agilityä, koirafrisbeetä, tokoa ja hakua. Täytyy sanoa, että tuurijuoposti tuo kaikki on tuntunut aivan älyttömän kivalta. Nyt vain pitäisi ryhdistäytyä ja ruveta ajatuksella eri lajeja miettimään, jotta jos kokeisiin jossain vaiheessa mielii, niin olisi aika käytetty järkevästi.

Tarkoitukseni on lisätä dPadin sivulle sen omat harrastesivut, joissa sitten jotain eri lajeista turinoisin.

IMG_1103(1)

Yllä dPadi (keltamusta neule) ja Charma (punamusta neule) yhdessä.

Vesipetoja…

Aivan mahtavaa, dPadikin oppi uimaan viime maanantain VEPEtreeneissä. Otin penikan rantaan hengailee toisen penikan kanssa, joka osasi jo uida. Siinä sitten rohkeutta keräsi dPadi ja kovasti räpiköi rantavedessä. Treenikaverilta pelastusliivit penikalle päälle ja toinen treenikaveri kahlasi syvälle veteen dPadin lelun kanssa ja sinnehän tuo lähti YESS!! Useaan otteeseen oma-aloitteisesti ui nätisti hakemaan lelunsa ja palkat olivat sen mukaiset. Treenien jälkeen menin toiseen rantaan uittamaan isoja ja sielläkin penikka lähti uimaan liivit päällä. Tiistaina uusi ranta ja nythän tuo jo ilman liivejä  ui ja uikin mallikaasti koiraa eikä “dobermannia”. Siitä lähtien onkin joka päivä rantsussa käyty lutaamassa ja vesi tuntuu olevan aika mieluinen elementti dPadille =)

Nythän on sitten niin, että kaikki kolme: Zhoni, Charma ja dPadi ovat aikamoisia vesipetoja ja kaikki osaavat uida mallikaasti koiraa =)

uimamaisterit

Surullisena uutisena huomasin, että rakkaan Zhonini sisaruskatraasta on taas yksi pois. Alkuperäisistä 7 veljeksestä ja prinsessasta on enää jäljellä 3 veljestä ja prinsessa… Toivon niin hartaasti, että Zhoni saisi elää vielä monta monta vuotta ja tulla ihanaksi dobberivanhukseksi, jollaista en vielä ole koskaan saanut kunniaa omistaa – Zhoni on nyt vanhin dobermannini.